lauantai 13. heinäkuuta 2013

Kiharoitten DO's ja DON'Ts

Hei taas!

Tällä viikolla käyn läpi asioita, joita jokaisen kiharapään tulisi tietää - pieniä ja yksinkertaisia juttuja, joilla voi kuitenkin olla suuri vaikutus. Jos joku olisi vihjannut minulle näistä kun olin nuorempi, olisi elämäni ollut huomattavasti helpompaa!


  • Älä harjaa! Kaikista suurin virhe mitä voi kiharoitten kanssa tehdä on harjata ne kuivana. Jos niin teet, tiedät varmasti mikä on lopputulos - näytät siltä kuin olisit saanut sähköiskun. Kiharat hiukset voi harjata vain märkänä. Yritä välttää myös sormilla "kampaamista" päivän aikana, jo se voi erotella kiharat.
  • Jos haluat nopeuttaa hiusten kuivamista, kannattaa hankkia sellainen hiustenkuivaaja, jossa on mukana kiharoille tarkoitettu suutin. Sen käyttö vähentää pörröisyyttä ja samalla kiharoita pystyy ihanasti korostamaan. Käytä kuivaimen keskitehoa, näin irtohiukset eivät pääse karkailemaan. Laita hiusten latvat suuttimen päälle ja nosta niitä ylös tyveen. Tämä vie jonkun aikaa, mutta odotus palkitaan! Toinen vaihtoehto, jota itse yleensä käytän, on kuivaaminen keskiteholla ilman suutinta, jolloin rutistelen kiharoita käsin. Kun kuivaat pääalaspäin, tyvi saa nostetta ja tukka näyttää ilmavammalta.
  •  Jotta kiharat näyttäisivät ihanilta, täytyy olla oikeanlainen leikkaus. Tasapaksu leikkaus näyttää harvoin hyvältä kenelläkään, myös kiharaan tukkaan sopii kerrokset! Hiukset näyttävät kevyemmiltä kun latvat ovat ohuemmat. Yritä löytää asiantunteva kampaaja, joka osaa leikata malleja kiharalle tukalle ja suositella oikeanlaista leikkausta.

 

 

*Tuotearvostelu*



Tällä viikolla arvostelussa on minulla tällä hetkellä käytössä oleva Aveda Be Curly - Curl Enhancer 200ml. Se on hiuksiin jätettävä voidemainen muotoiluaine, jota laitetaan pyyhekuiviin hiuksiin. Purkissa sanotaan näin: "intesifies curl, combats frizz and boosts shine on curly or wavy hair" eli nopeasti suomennettuna, korostaa kiharaa, vähentää pörröisyyttä ja lisää kiiltoa kiharille tai laineileville hiuksille. Kiharan korostuminen perustuu tuotteen sisältämään vehnäproteiiniin, joka kuivuessaan "vetäytyy".
   Tämä purkki on jo minun kolmas, joten lienee selvä että olen ollut siihen tyytyväinen :). Se todellakin vähentää pörröisyyttä ja hiuksista tulee hallitut. Hiukset jäävät pehmeiksi ja hyväntuoksuisiksi, mutta jos tuotetta erehtyy laittamaan liikaa, (niinkuin minulle tahtoo joskus käydä..) voi hiuksista tulla vähän "kovat".

Ainoa huono puoli tuotteessa on, että sitä ei myydä Suomessa (vaikka joitain muita Be Curly-tuotteita myydään),  joten olen aina tilannut sitä Amazonista. Purkki maksaa noin 20 euroa ja se on hyvin riittoisa.


 

*Viikon kiharakaunotar*

90210- sarjasta tunnettu näyttelijä AnnaLynne McCord (Google)

-Fiona 

lauantai 6. heinäkuuta 2013

Kiharat rules!


Omistan tämän blogin siis kaikille luonnonkiharat omaaville (ja niistä kiinostuneille) ihmisille, jotka kaipaavat ehkä joitain vinkkejä niiden taltuttamiseen tai muuten vain haluavat jakaa kokemuksia niiden kanssa elosta. Huomasin ettei netissä ollut oikein vastaavaa blogia, ja olin oikeastaan aika yllättynyt. Suomessa kiharoilla siunattuja ihmisiä on harvakseltaan, mutta paljon meitä silti on! Päätin siis tehdä asialle jotain. Kun olin nuorempi, noin yläasteikäinen, olisin itse kaivannut apua kiharoitteni kanssa. Vasta pikkuhiljaa vuosi vuodelta olen haalinut vinkkejä ja vihjeitä, joilla voin ehkä joitakin auttaa. Se ei kuitenkaan tarkoita että tietäisin jo kaiken vaan opin uutta jatkuvasti. Tarkoitukseni on testata (minullekin) uusia vinkkejä sekä eri hiustenhoito tuotteita ja kirjoittaa niistä rehelliset kokemukset.

Olen 23-vuotias opiskelija tyttö ja minulla on luonnonkiharat. Hiusteni tarina alkaa (yllätys yllätys) syntymästäni. Isäni hiukset olivat todella kiharat (käytännössä afro), joten oli ehkä odotettavissa etten saisi äitini ohuita suomalaisia hiuksia. 1-vuotiaana omistin jo hyvän tupon vaaleita hiuksia, jotka muodostivat yhden kiharan päälaelle. Äitini kutsui sitä kruunuksi. 5-vuotiaana minulla oli jo pyllyyn asti ulottuva letti ja se olikin tosiaan aina letillä, muuten äitini olisi saanut selvitellä sitä seuraavat päivät. Tukkani oli suhteellisen suora ja sileä, vähän laineilla. Tälläisenä se pysyi noin 7. luokalle asti. Siihen asti en miettinyt sen enempää hiuksiani, harjasin ne ja laitoin ponnarille. 

Sen jälkeen hiukseni alkoivat muuttua, mikä johtui luultavasti murrosiästä. Niistä tuli kiharat ja värikin vaihtui vähän enemmän punaisempaan päin. Jatkoin tietysti samoja hiusrutiineja kuin aikaisemminkin eli harjaus ja ponnari. Se ei tietenkään enää toiminut.. Tukasta oli tullut minulle vihollinen. En usko että tuolloin ymmärsin niiden olevan kiharat, ajattelin niiden vain olevan todella porröiset. Kukaan kaveireista tai perheestäni ei osannut neuvoa minua. Taistelin hiuksiani vastaan ja yritin kaikenlaisia keinoja, jotka eivät harmikseni toimineet. Ostin jopa kerran TV-shopista sellaisen pyörivän harjan, jolla mainoksen naisilla tuli sileät kauniit hiukset. Kokeiltuani ihmelaitetta tukka vain tarttui harjaan ja suorien hiuksien tilalla oli vain pettymys. Olin epätoivoinen, mutten antanut periksi. Ostin ensimmäisen suoristusrautani, joista en ollut aikaisemmin edes kuullut. Toinen puoli raudasta oli kreppirauta ja toinen suoristusrauta – se oli varmaan markkinoiden halvin ja surkein rauta. Taas jouduin pettymään ja tyytymään kohtalooni (sain sillä kyllä ihan kivoja kreppejä!). Ei mennyt kauaa kun sain uuden suoristusraudan, joka oli paljon laadukkaampi. Odotukseni olivat matalalla ja valmistauduin taas pettymään. Toisin kuitenkin kävi – unelmani täyttyivät! Sain suorat, sileät ja ihanat hiukset. Koulussa kaikki ihastelivat pitkää suoraa tukkaani, eivätkä olleet tunnistaa minua. Olin onnen kukkuloilla, vihdoin sain samanlaiset hiukset kuin kaikilla muillakin! Pitkiä hiuksia oli kuitenki työläs suoristaa, enkä halunnut kuluttaa niitä. En siis käyttänyt rautaa kovin usein. Kehitin siitä uuden ongelman, halusin pysyvästi suorat hiukset! Siispä kokeilin uutta keinoa – suoristuspermanenttia. Kampaaja tunki hiuksiini hirveää litkua ja antoi sen vaikuttaa. Kampaaja taisi epäillä permiksen tuloksi, mutta olian jo päättänyt kokeilla sitä. Tulos ei ollut oikeastaan mikäänlainen, suoristuspermanentti ei näkynyt missään. Tämä oli minulle kuitenkin jonkilainen käännekohta. Silloin laskin irti unelmat saada suorasta tukasta ja ensimmäisen kerran koin jopa tykkääväni hiuksistani. Melkein olin helpottunut ettei permis onnistunut. (Ehkäpä kampaaja oli kehunut niitä, en muista..) Sen jälkeen hyväksyin kiharat, mutta usein halusin vielä suoria hiuksia. Opin pikkuhiljaa käsittelemään niitä lähinnä yritys-erehdys menetelmällä - huomasin mikä toimi ja mikä ei.

Nykyään osaan iloita kiharoistani. Olen oppinut tykkäämään niistä enemmän ja enemmän ajan myötä. Toki edelleen koen huonojakin päiviä tukkani kanssa ja joskus kadehdin suorien hiuksien helppoutta. Tosi asia kuitenkin on, että moni suoratukkainen inhoaa lättähiuksiaan ja tahtoisi ihanat kiharat. Nii-in, halutaan mitä ei voi saada. Tarkoitukseni onkin, että iloitsisimme ja innostuisimme luonnonkiharoista. Suomessa luonnonkiharat ovat harvinaisempia, joten ollaan niistä ylpeitä!

-Fiona