lauantai 6. heinäkuuta 2013

Kiharat rules!


Omistan tämän blogin siis kaikille luonnonkiharat omaaville (ja niistä kiinostuneille) ihmisille, jotka kaipaavat ehkä joitain vinkkejä niiden taltuttamiseen tai muuten vain haluavat jakaa kokemuksia niiden kanssa elosta. Huomasin ettei netissä ollut oikein vastaavaa blogia, ja olin oikeastaan aika yllättynyt. Suomessa kiharoilla siunattuja ihmisiä on harvakseltaan, mutta paljon meitä silti on! Päätin siis tehdä asialle jotain. Kun olin nuorempi, noin yläasteikäinen, olisin itse kaivannut apua kiharoitteni kanssa. Vasta pikkuhiljaa vuosi vuodelta olen haalinut vinkkejä ja vihjeitä, joilla voin ehkä joitakin auttaa. Se ei kuitenkaan tarkoita että tietäisin jo kaiken vaan opin uutta jatkuvasti. Tarkoitukseni on testata (minullekin) uusia vinkkejä sekä eri hiustenhoito tuotteita ja kirjoittaa niistä rehelliset kokemukset.

Olen 23-vuotias opiskelija tyttö ja minulla on luonnonkiharat. Hiusteni tarina alkaa (yllätys yllätys) syntymästäni. Isäni hiukset olivat todella kiharat (käytännössä afro), joten oli ehkä odotettavissa etten saisi äitini ohuita suomalaisia hiuksia. 1-vuotiaana omistin jo hyvän tupon vaaleita hiuksia, jotka muodostivat yhden kiharan päälaelle. Äitini kutsui sitä kruunuksi. 5-vuotiaana minulla oli jo pyllyyn asti ulottuva letti ja se olikin tosiaan aina letillä, muuten äitini olisi saanut selvitellä sitä seuraavat päivät. Tukkani oli suhteellisen suora ja sileä, vähän laineilla. Tälläisenä se pysyi noin 7. luokalle asti. Siihen asti en miettinyt sen enempää hiuksiani, harjasin ne ja laitoin ponnarille. 

Sen jälkeen hiukseni alkoivat muuttua, mikä johtui luultavasti murrosiästä. Niistä tuli kiharat ja värikin vaihtui vähän enemmän punaisempaan päin. Jatkoin tietysti samoja hiusrutiineja kuin aikaisemminkin eli harjaus ja ponnari. Se ei tietenkään enää toiminut.. Tukasta oli tullut minulle vihollinen. En usko että tuolloin ymmärsin niiden olevan kiharat, ajattelin niiden vain olevan todella porröiset. Kukaan kaveireista tai perheestäni ei osannut neuvoa minua. Taistelin hiuksiani vastaan ja yritin kaikenlaisia keinoja, jotka eivät harmikseni toimineet. Ostin jopa kerran TV-shopista sellaisen pyörivän harjan, jolla mainoksen naisilla tuli sileät kauniit hiukset. Kokeiltuani ihmelaitetta tukka vain tarttui harjaan ja suorien hiuksien tilalla oli vain pettymys. Olin epätoivoinen, mutten antanut periksi. Ostin ensimmäisen suoristusrautani, joista en ollut aikaisemmin edes kuullut. Toinen puoli raudasta oli kreppirauta ja toinen suoristusrauta – se oli varmaan markkinoiden halvin ja surkein rauta. Taas jouduin pettymään ja tyytymään kohtalooni (sain sillä kyllä ihan kivoja kreppejä!). Ei mennyt kauaa kun sain uuden suoristusraudan, joka oli paljon laadukkaampi. Odotukseni olivat matalalla ja valmistauduin taas pettymään. Toisin kuitenkin kävi – unelmani täyttyivät! Sain suorat, sileät ja ihanat hiukset. Koulussa kaikki ihastelivat pitkää suoraa tukkaani, eivätkä olleet tunnistaa minua. Olin onnen kukkuloilla, vihdoin sain samanlaiset hiukset kuin kaikilla muillakin! Pitkiä hiuksia oli kuitenki työläs suoristaa, enkä halunnut kuluttaa niitä. En siis käyttänyt rautaa kovin usein. Kehitin siitä uuden ongelman, halusin pysyvästi suorat hiukset! Siispä kokeilin uutta keinoa – suoristuspermanenttia. Kampaaja tunki hiuksiini hirveää litkua ja antoi sen vaikuttaa. Kampaaja taisi epäillä permiksen tuloksi, mutta olian jo päättänyt kokeilla sitä. Tulos ei ollut oikeastaan mikäänlainen, suoristuspermanentti ei näkynyt missään. Tämä oli minulle kuitenkin jonkilainen käännekohta. Silloin laskin irti unelmat saada suorasta tukasta ja ensimmäisen kerran koin jopa tykkääväni hiuksistani. Melkein olin helpottunut ettei permis onnistunut. (Ehkäpä kampaaja oli kehunut niitä, en muista..) Sen jälkeen hyväksyin kiharat, mutta usein halusin vielä suoria hiuksia. Opin pikkuhiljaa käsittelemään niitä lähinnä yritys-erehdys menetelmällä - huomasin mikä toimi ja mikä ei.

Nykyään osaan iloita kiharoistani. Olen oppinut tykkäämään niistä enemmän ja enemmän ajan myötä. Toki edelleen koen huonojakin päiviä tukkani kanssa ja joskus kadehdin suorien hiuksien helppoutta. Tosi asia kuitenkin on, että moni suoratukkainen inhoaa lättähiuksiaan ja tahtoisi ihanat kiharat. Nii-in, halutaan mitä ei voi saada. Tarkoitukseni onkin, että iloitsisimme ja innostuisimme luonnonkiharoista. Suomessa luonnonkiharat ovat harvinaisempia, joten ollaan niistä ylpeitä!

-Fiona

11 kommenttia:

  1. Ihanaa että on tullu tällainen blogi!!!!Mulla on ollu aina kiharat hiukset joita en oo pystyny hallitsemaan hyvin. Kauniit, mutta vaikeahoitoiset... Toivottavasti täst blogista vois löytyä jotain hyviä hiustenhoitovinkkejä!!!! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että tykkäät :)! Toivottavasti saat joitain vinkkejä, ja otan kyllä toiveita vastaan aiheitten suhteen!

      Poista
  2. Mahtava blogi! Mulla kanssa isän hiukset on ollut afroluokkaa ja äitillänikin suomailiseksi aika tosi paksu ja kihara tukka, joten omat hiukseni ovat kuin viideltä eri ihmiseltä kootut! Vaikka olen ohimolta vetänyt suuren pläntin hiusta siiliksi, on mulla edelleen hiusta melkein niin paljon kuin muulla luokkatovereilla yhteensä!
    Nyt muutaman vuoden aikana oon oppinut rakastamaan näitä kiharia! Lapsena se oli tuskaa hoitaa näitä kun a) hiukset ylsi pepun päälle b) asuimme vedettömässä talossa.

    Lisävinkit on aina mulle tervetulleita! Ja uutena opin jo tuolta tuon satiinityynyliina jutun, joten sellaista pitää lähteä hankkimaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)! Niin, monesti kihara tukka on paksua ja sitä on paljon :P. Hienoa että olet oppinut tykkäämään luonnollisista hiuksistasi!

      Poista
  3. Moi! Kiva blogi. olen 26-vuotias ja minulla on ihan pienestä asti ollut kiharat. Vasta pari viikkoa sit sain tietää kun luin netistä että kiharaa ei harjata kuivana. Usein harjaankin hiukset vain pesun jälkeen. Käytän Tangle Teezeriä mut tuntuu et se suoristaa.(pitäis ostaa harva kampa) No mulla onki nykyään loivemmat kiharat kuin lapsena, korkkiruuveille ne ei mee enää ku niin kuivat.. Jännää lukea miten joillakin hiukset ovat vasta murrosiässä kihartuneet tai muulloin myöhemmin. t Elina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Harjaaminen kuivana on varmaan yleisin moka, joka kuitenkin vaikuttaa tosi paljon. Joo kannattaa kokeilla myös harvempaa kampaa. Joo osalla on pienenä kikkurat ja sitten ne häviää ja osalla käy toisin päin :P. Kun hoidat hiuksia oikein niin kiharat saavat lisää eloisuutta!

      Poista
  4. Näin se on mullakin mennyt, hiukset oli lapsena suorat enkä niitä sen enempää miettinyt. Yläasteelle mennessä ne sitten muuttuivat luonnonkiharaksi ilman, että tajusin sitä. Tietenkin hiukset olivat silloin aivan hirveät, kun heti pesun jälkeen aina kuivasin ne föönillä, samalla harjaten ja sinnikäs suoristaminen sai ne vain menemään littanana päätä pitkin. Vasta paljon myöhemmin huomasin, että hiukset ovatkin luonnonkiharat ja opin käsittelemään niitä. Nykyään en välttämättä edistä hiusten kihartumista mitenkään erityisesti, mutta kuivaan kuitenkin hiukset puristelemalla ja annan välillä kuivua itsestään tunnin verran ennen föönaamista. Hiusten pesuun käytän ruokasoodavettä ja huuhtelen lopuksi laimealla etikalla. Tämä pesumenetelmä on tehnyt hiuksista mielestäni pehmeämmät, mutta kihartumista se ei ole ainakaan lisännyt. Kiva, että kiharatietoutta levitetään. Auttaa varmasti monia tulemaan kuontalonsa kanssa toimeen. :)

    VastaaPoista
  5. Kiitos ja kiva jos pystyit samaistumaan! Sooda on hiuksille aika kuivattavaa, siksi se ei ehkä ole paras vaihtoehto kuiville luonnonkiharoille. Mutta hyvä jos tuntuu että se toimii sinulle :)

    VastaaPoista
  6. Mullakin luonnonkihara ja rakastan näitä niin! Ainoa mikä mättää on kuivuus ja siihen ei ole löytynyt vielä täydellistä apua. On toki päiviä kun ne kihartuvat toiselta puolelta toisin kuin toiselta, mutta kenen hiukset nyt olisi aina täydelliset. Hiusten annan kuivua aina itsestään ja harjaan vain märkänä, pesen kylmällä vedellä. Mulla kihartui 16v vasta, aluksi vihasin ja inhosin näitä. En vaihtaisi suoriin, kuin ehkä tosi pahoina hiuspäivinä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo niin se tahtoo yleensä olla, mut hyvä kun oot oppinu tykkäämään niistä! Toivottavasti täältä löytyy joitain vinkkejä kosteuttamiseen :)

      Poista
  7. Aivan ihana blogi! Päivitä useammin, mun on saatava lisää hyviä kiharavinkkejä!! ;) itelläkin on kovat kiharat jotka on jo tosi huonokuntoset kun oon suoristellut liikaa, joten nyt kaikki vinkit kiharoille on tervetulleita! :) ihana blogi c:

    VastaaPoista